☂Serina☂

Nimi: Serina Stefy Chino

Ikä: 16 (ikuinen)

Saapui: 20.2. 2014

Malli: Pullip Classical White Rabbit

Custom: peruukki Cancanin r67a-ivory, chipsit Coolcatin PB-01 & SBH-L 27cm obitsu.

Luonne: Tämä tyttö rakastaa luontoa yli kaiken. Hän kävelee siellä usein eniten silloin kun häntä painaa jokin asia. Vaikka hän aiheuttaa muille pahaa , on hän sisimmissään pelokas ja heikko tyttö.

Pitää: Metsästä talvisin, , viulun soitosta, punaisesta, kuviollisista vaatteista.

Ei Pida: Itsekkäistä ihmisistä, valittajista, hämähäkeistä, rusinoista.

Muuta: Serina on minun toiseksi saatu nukke.

~ Tarina ~

11 vuotta taaksepäin

Tyttö asustaa Japanilaisen isänsä ja Ranskalaisen äitinsä kanssa Ranskassa, pikku kylässä.. Äiti on töissä leipomossa missä tämä pieni tyttö tykkää välillä käydä auttamassa häntä. Isä ei ole taas töissä jalkansa takia.

Koitti päivä mitä Serina oli odottanut jo vuoden, nimittäin hänen syntymäpäivänsä. Hän heräsi varhain aamulla johonkin ihmeen kolaukseen joka kuului olohuoneesta. Tästä hän pelästyi, mutta päätti olla rohkea ja käydä katsomassa mitä sielä tapahtuu. Hän hiipi narisevat portaat alas, mutta onneksi kukaan ei kuullut. Olohuoneeseen päästyään hän näki jotain mitä ei uskonut todeksi, varsinkaan vuoden parhaimpana päivänä. Sielä oli hänen vanhempansa. Isän kädestä tuli outoa voimaa joka iski äitiin niin kovaa että hän törmäsi seinään. Serina säihkähti tätä niin että kiljaisi ja isä huomasi hänet, muttei sanonut mitään. Pieni tyttö juoksi hädissään äitinsä luokse ja isä tuli perässä. Äidin silmät painuivat kiinni ja pian hengityskin lakkasi. Silloin Serina alkoi itkeä hysteerisesti ja oli hyvin pelokas. Tyttö juoksi niin kovaa kuin pystyi ja juoksi hyvin pitkään kunnes saapui kylän päähän jossa siaitsi myös hänen äitinsä leipomo. Ovi oli auki ja hän livahti sisään, varasti sieltä pari leivosta ja lähti kohti synkkään isoon metsään. Kun hän oli juossut todella kauan hän hengästyi ja päätti levätä hetken ison puun varrella ja syödä yhden leivoksen. Hetken levättyään hän kuuli taas saman äänen minkä kuuli herätessään. Se ääni muistutti hänen äitinsä kuolemaa ja isäänsä joten hän tuli hysteeriseksi. Kului hetki kun hänen yläpuoleltaan kuului ääni. Tästä hän säikähti ja juoksi nopeasti puun alta pois ja katsahti puuta kohti. Siellä ei näkynyt mitään. Pian hänen isänsä tuli hänen eteensä ja sanoi:

- Anteeksi pieni tyttöni, ainoa lapseni minun on pakko tehdä tämä sinulle, näit kun käytin voimiani minun on pakko tappaa sinut.

Serina ei tiedä mitä tapahtui mutta hän laittoi kätensä nyrkkiin osoitti isäänsä ja sitten kädestä tuli outo voima joka osui hänen isäänsä. Isä katsahti Serinaan vihaisesti ja pelottavasti kunnes kaatui. Serina kävi katsomassa mitä tapahtui ja isä sulki silmänsä. Tyttö jäi katsomaan isäänsä ja kättänsä vuoronperään ja kun hän siirtyi kädestä katsomisen jälkeen isänsä katsomiseen häntä ei enään ollut. Isä vain katosi. Serina jatkoi matkaansa eteenpäin mutta mietti kokoajan sitä mitä oli tapahtunut. Hän käveli ja käveli monia kymmeniä, jopa satoja kilometrejä lepäämättä metsän halki kunnes saapui johonkin kylään. Hän käveli kylässä katsellen taloja ja vastaan tulevia ihmisiä. Serina ihmetteli miksi kaikki katsoivat häntä kummasti. Lopulta hän saapui satamaan. Satamassa oli hieno valko sininen laiva mistä oli tulossa hieno pukeisia ihmisiä. Sitten hän katsahti taas laivaan ja mietti jos voisi matkustaa sillä jonnekkin, minne se ikinä meneekin. Hän ei ollut ikinä ollut laivassa joten ajatus oli todella mielenkiintoinen. Hän käveli laituria pitkin silmät kiinni jaloissa laivaa kohti kunne saapui sisääntulon kohdalle missä oli kaksi miestä. Hän vain yritti pokalla mennä sisälle mutta toinen miehistä otti hänen kädestä kiinni ja saattoi häntä pois laivasta takaisin laiturille. Serina rimpuili rimpuilemistaan kunnes ei enään tuntenut miehen otetta. Mies näkyi viellä ja hän piti Serinan kädestä kiinni mutta Serina ei nähnyt itseään. Silloin hän tajusi että hänellä on voimia, jotka oli luultavasti perinyt isältään. Se käsi ja kun isä vain katosi, hän luultavasti muuttui näkymättömäksi niinkuin minäkin ja häipyi. Serina ajatteli. Silloin myös hänellä nousi kylmät väreet sillä ajatuksia pyöri hänen päässään. Entä jos isä olisikin seurannut häntä koko matkan ja olisi juuri nytkin jossain täällä katsomassa häntä? Pian ajatukset kuitenkin katkesi kun hän näki että miehet alkoivat irroittaa köysiä laiturista. Jos hän kerran on näkymätön hän voisi vain vilahtaa laivaan. Niin hän myös teki. Laiva seilasi merellä monia päiviä kunnes alkoi näkyä maata. Tämä maa näytti aivan upealta tytön silmissä joka on elänyt vain pienessä alle sadan asukkaan kylässä. Hän oli saapunut Suomeen.