☂Nana☂

Nimi: Nana Marily Mikotoy

 Ikä::16 (ikuinen)

Saapui: 5.11.2013

Malli: Pullip Custom Vocaloid Meiko

Custom: Meikki, luomet (ne missä on kiinni ripset), SBH-s 27cm obitsu, Cancanin pitkä tummanruskea 9 peruukki & ruskehtavan harmaat chipit. 

Luonne:  Ystävällinen mutta joskus jopa hyvin itsepäinen. Jos hän on jonkun kanssa eri mieltä pitää omasta mielipiteensä silloin tiukasti kiinni. 

Pitää: Luonnosta, tummasta suklaasta, puolukasta & sukista.

Ei pidä: pimeästä, kylmästä, karkeista , marjoista (paitsi puolukasta) ja sammakoista.

~Tarina~

Nana asui lapsuutensa Japanissa Ayabe kylässä joen varrella. Nana piti silloin elämäänsä todella tylsänä sillä he olivat köyhiä. Perheestä isä oli vain töissä, millä pystyi elättämään juuri ja juuri perheen. Nanalla oli myös pikkusisko Evie josta Nana joutui pitämää huolta äitinsä huonon voinnin takia. Arki oli aina sama isä heräsi aamulla aikaisin lähtemään töihin ja herätti samalla muun perheen tekemään päivittäiset kotityöt. Pari tuntia ennen kuin isä tuli kotiin tekivät he yhdessä ison leivän, jonka söivät silloin kun isä tuli kotiin. Hänellä oli rankka lapsuus, sillä Nana eli köyhissä oloissa ja joutui myös rikkaampien tyttöjen kiusaamisen kohteeksi. Eräänä päivänä kun isä tuli kotiin kaikki ei ollut hyvin. Isä voi pahoin ja hänet oli pakko viedä sairaalaan. Harmillista oli että lähin sairaala oli kymmenien kilometrejen päässä joten poljettavaa oli paljon. Nana joutui viedä isän sairaalaan sillä äiti oli sairas eikä kyennyt viemään sen takia isää, sisko oli liian pieni lähteäkseen sairaalaan. Sairaalaan päästyään he eivät joutuneet odottamaan kovin kauaa sillä ihmisiä siellä ei juurikaan ollut. Isä vietiin jonnekkin huoneeseen minne Nana ei saanut mennä. Hän istahti penkille, katsoi ovea ja mielessä pyöri monia asioita. Lopulta lääkäri tuli pois huoneesta ja sanoi: ikävä kyllä isäsi joutuu jäämään tänne yöksi, hänen olonsa ei ole kovin hyvä. Nana kertoi että oli tullut pyörällä kymmenien kilometrien takaa ja ei viitsisi lähteä näin piemällä yksin kotiin joten hän sai jäädä isän seuraksi sairaalaan. Huoneeseen vietiin patja jolla Nana nukkuisi isän pedin vieressä. Kun hän yritti kysyä mikä isällä on kun niin pahoin voi isä sanoi vain että vakava sairaus eikä viitsinyt kertoa enempää. Nana ei kuitenkaan ajatellut sitä kovin vakavaksi vaikka isä niin sanoisi, sillä ei halunnut kuvitella että mitä isälle kävisi.
Aamulla Nana heräsi oven avaukseen, sieltä tuli lääkäri, ja äiti sekä sisko. He tulivat katsomaan isää.
Hetken päästä Nana ja Evie vietiin pois huoneesta ja he eivät tienneet mitä tapahtui, mutta äiti tuli hysteerisesti itkien pois huoneesta huutaen: *ei!* useita kertoja. Silloin Nanaakin alkoi pelottaa sillä isällä oli todellakin jokin vikana ja alkoi myös itkemään. Pian Evie kysyi miksi itkette koska ei tiennyt mistä on kyse. Nana ei viitsinyt vastata vaan jatkoi itkemistä. Pian tytötkin kutsuttiin huoneeseen ja lääkäri kertoi heille että isä oli menehynyt juuri silloin kun he eivät olleet huoneessa. Äiti ei kyennyt työttömänä huolehtimaan lapsista joten heidät adoptoitiin. Nana joutui tänne Suomeen ja Eviestä hänellä ei ole tietoakaan. Tänäkin päivänä hän muistaa kuinka nukkui isän vierellä hänen viimeisen yönsä ja millainen hän olisi ellei olisi elänyt köyhyydessä lapsuuttaan. 

Tunnuskappale